Vakavasti ja vallattomasti - Jaana Paju jaanapaju.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Rakasta, vielä kerran

Vaikka olisit maailman kaunein.
Vaikka olisit maailman  älykkäin.

Vaikka omaisit kaiken tiedon ja taidon.
Vaikka osaisit kaikki maailman kielet. 

Vaikka olisit vahvin kaatamaan muurit.
Vaikka olisit taitavin rakentamaan sillan.

Vaikka puhuisit maailman ympäri.
Vaikka vaikenisit viisaasti. 

Vaikka loistaist kirkkaammin kuin aurinko. 

Jos sinulla ei olisi rakkautta?

Kun tulee täydellinen, katoaa vajavainen.

Lakkaus rapisee, kun rakkaus ropisee. 

Rakasta, vielä kerran! 

===

1. Kor 13 >

 

Tieteen Sinfonia - Todelisuuden runoutta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jaana,

usko, toivo, rakkaus - vain rakkaus jää...

"1.Kor 13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."

Sloganini "Rakastan - siksi elän" - monellako eri tavalla tuon toteamuksen ymmärrät`?

»Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.»

Maasta olemme tulleet, maaksi jälleen muutumme - paitsi sielumme ja henkemme...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"Rakastan - siksi elän"

Monellako tavalla ymmärrän...

Vaikkapa näin:
1) Rakkaus on Elämä
2) Minä olen Tie, Totuus, Elämä
3) Jokainen joka rakastaa, tuntee Jumalan
4) Rakasta, se on laki ja profeetat
5) Rakkaudessa ei ole pelkoa = kuolemaa

Voittaapa tuo senkin.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jaana,

hyvin perillä olet - olen todennut sen aiemmin muissakin yhteyksissä...

Eipä voisi enää mitään lisätäkään, mutta ilmaisempa kuitenkin:

Rakastan - sen (rakkauden sinänsä - en vihan) puolesta elän, toimin, innoitun...

Rakastan - sen vuoksi elän (siis koska rakastan), elän elämisen arvoista elämää, olen, pysyn vieläpä ikuisesti elossa - kuolema vain välivaihe...

Jumala on rakkaus...

Rakkaudesta sinänsä lisää - vaikka rakkaus on myös tunnetta:

http://ajattelunammattilainen.fi/2013/11/13/rakkau...

Mikä on paras Jumalan palvelus?

Mikä on paras ystävän palvelus? - Entä vihollisen?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #17

Paras Jumalan palvelus on lähimmäisen palvelu.

Ystävän puolesta antaa vaikka henkensä.

Vihollisen palvelus onnistuu kun hajottaa, juoruaa,
kylvää riitaa ja hajottaa siltoja.

Ja pitää itseään Kaikkein Korkeimpana.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #22

Jaana,

osuit taas Rakkauden, Jumalan Sanan, Raamatun ytimeen:

...ja paras ystävän palvelus on antaa henkensä hänen edestään.

Joh 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.

Paras vihollisenkin palvelus on rakkaus, "tuliset kekäleet päänsä päälle"...

Room. 12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.

2Moos. 23:4 Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, niin saata se hänelle takaisin.

2Moos. 23:5 Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, niin älä jätä häntä auttamatta, vaan auta häntä sitä päästämään.

Sananl. 25:21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.

Sananl. 25:22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.

Matt. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

Olen kuullut, että viime sodissa saksalainen äiti ei auttanut venäläistä haavoittunuttta, mutta venäläinen mummo huolehti saksalaisesta puolikaatuneesta...

Mark 9:35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."

1.Kor 9:19 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,

Matt 25: 1-46

I love – that’s way I live!...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #24

Kerrohan tarkemmin tuosta "tulisia hiiliä" (Job) ja
ilmaisusta "repäisivät viittansa" katumuksen merkiksi,
noinko näyttävästi oli tapana?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #29

Tulisia hiiliä hänen päänsä päälle? Mikä opetus tässä on?

Saulin oli vaikea kestää sitä, että Daavid teki hänelle hyvää, vaikka tämä Saul vainosi Daavidin henkeä. Saul tunnusti: "Sinä olet minua hurskaampi".

Kun ihminen tekee pahaa tai on ilkeä, niin, jos sille henkilölle tehdään hyvää, niin se on kuin tulisia hiiliä koottaisiin hänen päänsä päälle. Sananlaskuissa on tuo ajatus ensi kerran.

Sananlaskut 25:22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.

Kyseisestä raamatunkohdasta on sanottu, että Jeesuksen aikaan vieraalle laitettiin usein kyteviä hiiliä astiaan, jota hän kantoi päänsä päällä kotiinsa. Kylmään aikaan kotia ei saanut nopeasti lämpimäksi, joten tuliset hiilet matkavarustuksessa auttoivat mukavasti.

Tarkoitus on siis tehdä hyvää, ei kostaa edes vihamiehelle.

Omien vaatteiden repäiseminen? - Syvässä surussa, ahdistuksessa, katumuksessa, kauhistuksesta, jne.

”Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa” (1. Moos. 37:34).

”Saatuaan tietää, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen, sirotteli multaa hiuksiinsa ja lähti kulkemaan pitkin kaupunkia ääneen huutaen ja katkerasti valittaen” (Est. 4:1).

Kts. myös 1. Moos. 37:29; Tuom. 11:35; 2. Sam. 3:31; 13:19, 1 Kun 21:27, Apt 14:14, jne.

"Näyttävyydestä" en tiedä - en ollut paikalla...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #17

Ilkka, nämä kysymykset ovat innostavia,
tuosta voisi tehdä oman blogin, teethän?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #23

Jaana,

ovat, mutta kun musta ei ole pastoriksi - no hieman rakkaudesta lisää:

UT:ssä Jumalan rakkaus (agápë) saa jos mahdollista VT:kin hallitsevamman aseman . Jumalan rakkaus luo ja muodostaa koko pelastushistorian. Koko Kristuksen työ, joka on UT:n pääaihe, esitetään Jumalan rakkauden tekona: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa”.

Jumaluuden olemus on rakkaus, 1 Jh 4:8. Tämä koskee yhtä hyvin Isää kuin Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Poika oli Isän rakkauden kohde jo ennen maailman perustamista, Jh 17:24, samoin kuin Hänen maallisen elämänsäkin aikana. Tämän rakkaussuhteen perustana on sekä Hänen asemansa Poikana, että Hänen täydellinen kuuliaisuutensa (mitenkäs olikaan ”kristityt” meidän kuuliaisuutemme laita Herrallemme?) Jumalan pelastussuunnitelman toteuttajana, 10:17. Poika rakastaa Isää. Hän antaa maailman ymmärtää tämän tekemällä Isän tahdon jopa menemällä vapaaehtoisesti kuolemaan, 14:31.

Jumalan rakkauteen perustuu koko Hänen pelastustyönsä, Hänen valitsemisensa ja edeltämääräämisensä iankaikkisuudessa, Hänen kutsumisensa, uskovien lapseus, 1 Jh 3:1 ja Jumalan kuritus.

Jumalan rakkaus ilmenee täydellisimpänä Kristuksessa, Rm 8:39, Jh 3:16, ennen kaikkea Kristuksen syntisen edestä kärsimässä sovituskuolemassa. Kristuksen ristissä Jumala tuo ilmi Jumalallisen rakkautensa itsensä uhraavana ja kärsivänä rakkautena, jonka kohteena ovat hänen vihollisensa, jumalattomat. Poika on Jumalan iankaikkisen rakkauden henkilöitymä ajassa, Rm 8:39. Kristuksessa Jumalan rakkaus saavuttaa ihmiset. Jumalan Kristuksessa ilmenevä rakkaus antaa uskovalle turvallisen takuun siitä, että kaikki vaikeudet ja viholliset tullaan voittamaan, Rm 8:31-39. Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovien sydämiin ja he saavat varmuuden lopullisesta pelastuksesta, 5:5 ss., Jos olemme osalliset Jumalan rakkaudesta ja noudatamme sitä suhteessamme lähimmäisiimme, voimme asennoitua turvallisesti tuomioon, 1 Jh 4:16-18. Kristuksen rakkauden päämääränä on täydellisen ja kirkastetun seurakunnan asettaminen Herran eteen. Kristuksen rakkaus on uskovan elämää hallitseva ja ohjaava voima, 2 Kr 5:14).

Uskova seurakunta, jonka Jumalan armollinen rakkaus (agápë) vapauttaa, tulee osalliseksi Jumalallisesta, taivaallisesta rakkaudesta, joka on aivan uutta vanhassa maailmanajassa, Se on toisenluontoista kuin èrös tai filiä. Se on itsensä uhraavaa rakkautta, joka sulkee piiriinsä kaikki, vihollisetkin; itsekkäät tavoitteet ja motiivit ovat siitä kaukana. Se on puhdasta diakoniaa, palvelusta. Rakkaus ei etsi omaansa, 1 Kr 13:5. Se kohdistuu niihin, jotka eivät ole sitä ansainneet. ”Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä kaikkein vähiten”…

Rakkaus Jumalaan on vanhurskaudessa tärkeintä, Lk 11:42. Se sulkee pois maailman rakkauden, maailman himot, ja tekee mahdottomaksi mammonan rakastamisen ja palvelemisen, Mt 6:24. Se ilmenee kuuliaisuutena Jumalan käskyille, Herramme käskyille ja ohjeille, ja on syvemmälle käyvä ja voimakkaampi kuin kaikki muut siteet. Kiusauksessa ja koettelemuksessa se tuo voittovoiman, Jk 1:12.

Kristillinen rakkaus ulottuu myös kristittyjen piirin ulkopuolelle, sillä se on kaikkikäsittävää rakkautta. Tämä yleinen rakkaus on peruspiirre uskovan uudestisyntyneessä, lapseudenuskoisessa luonnossa, 2 Pt 1:4,7, 1 Ts 3:12.

Kristillinen rakkaus eroaa pakanuuden filia-rakkaudesta, joka perustuu mieltymyksiin, sympatioihin sekä velvoittaviin suhteisiin ja jota rajoittaa ruman, kehittymättömän, ”alapuolella” olevan halveksunta; se eroaa myös himoitsevasta, vaativasta, huumaavasta eros-rakkaudesta, joka etsii vain omaa tyydytystään.

Kristillisessä agape-rakkaudessa sitä vastoin on määräävänä Jumalan rakkaus ”kadonneisiin” halveksittuihin. Se on todellista arvoa luovaa, ennallistavaa, eheyttävää ja vapahtavaa rakkautta – ”laupiaan samarialaisen” itsensä luovuttavaa , itsensä uhraavaa rakkautta, jonka esikuvana on Kristuksen rakkaus, Lk 10:27-37. Kristillinen rakkaus täyttää näin lain ”toisen taulun” käskyt, Rm 13:9,10. Se ei lähimmäiselleen mitään pahaa, 13:10, 1 Kr 13:7. Rakkaus innoittaa elämään Kristukselle ja toimimaan kanssaihmisten sovittamiseksi Jumalan kanssa, 2 Kr 5:14-21.

Kristillisessä rakkaudessa uskova saa voiman rakastaa myös pilkkaajiaan, vastustajiaan, vihollisiaan ja vainoojiaan, Mt 5:44. Hänen rakkautensa on Taivaallisen Isän rakkauden heijastusta, j. 45. Kristitty osoittaa rakkauden harjoittamisella Hänelle kuulumisensa, taivaan kansalaisuutensa ja moraalisen paremmuutensa pakanaan ja synnintekijään verrattuna, jj. 45-47. Kaikkikäsittävällä rakkaudella Kristuksen opetuslapset osoittavat olevansa ”täydellisiä” rakkaudessaan niin kuin Isä, joka on taivaissa ja joka rakastaa ilman rajoituksia, j. 48. He ovat tulleet kykeneviksi rakastamaan ehyesti eikä ”vajavaisesti” (”puolivillaisesti”), 1 Kr 13. Ylipäänsä kristillinen agape myös rikastuttaa, täydentää ja oikaisee sekä eros- että filia-rakkautta kaikissa elämän tilanteissa.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #25

"Ylipäänsä kristillinen agape myös rikastuttaa,
täydentää ja oikaisee sekä eros- että filia-rakkautta
kaikissa elämän tilanteissa."

Näin se tekee.

Palvelutehtävään "pakotettu" ihminen huomaa toistuvasti
että eroottinen sävy sammuu ja "joutuu" rakastamaan ihmistä
sinänsä, ihmiskuntaa.

Juhani Penttinen

Miten tuota rakkaudeksi kutsuttua ominaisuutta saa ? Saako sitä kehitettyä itseensä omilla tahdonalaisilla toimilla ? Vai onko se ominaisuus jota joko on tai ei ole ? Vai onko se lahja samalla tapaa kuin musikaalisuus tai matemaattisuus ?

Tuohon ns.tyyneysrukoukseen on helppo yhtyä - ainakin älyllisellä tasolla.Stoalaista tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta. Lisäksi viisautta erottaa omat asiat toisten asioista.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Kiitos Juhani, esitit arvokkaan kysymyksen.

Näköjään en voi vastata lyhyesti, malta vähän, palaan tähän,
ilman muuta, jos ei tänään niin myöhemmin.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jaana,

ole hyvä, tee oma blogi aiheesta - älä ujostele - kannustan!

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #27

Ajattelin sanoa että lillukanvarsikin pystyy rakastamaan kavereitaan,
entä pystyykö häntä, joka aikoo tuhota lillukanvarren?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #30

Jaana,

juu, pystyy niin, mutta tuon tuholaisaikeisen kanssa on vähän niin ja näin - tositilanteessa - kaikestakin, hätävarjelu- ym. tietoudestakin huolimatta!...

"Älä tapa" - "Esivalta ei turhaan miekkaansa kanna" - "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" - ristiriitaako?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #35

Esivaltaa ei tule vastustaa, se on selvästi sanottu.

Jos jossain on ristiriitaa, se on minussa.

"Onko todella sanottu näin", ja ojentaa ompun.

Jos veli ojentaa "älä ota" ja varjelee, ei ole paha.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #36

Jaana,

ei ole ristiriitaa Raamatussa - jos se siltä vaikuttaa, on vastakkaisuus vain lukijassa, meissä, kuten esim:

Sananlaskut: 26:4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

26:5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

"Aseellisuuden - aseettomuuden" ristiriidattomuudesta Raamatussa:

Jumala ja esivaltansa eivät ole puolustuksessaan pasifisteja, muutoin kyllä!:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1000...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5776...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5752...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5619...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7654...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4361...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5035...

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7726...

Juu "älä ota":

Jaak. 5:19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,

Jaak. 5:20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #38

Kiitos Ilkka.

Eikös olekin mainiota, että nämä blogit elävät omaa elämäänsä
ja heräävät henkiin. Toistuvasti.

Niin olet rakkaudella tehnyt ettei nuo kuole :-)

Sallinet lainaukset ja linkitykset jatkossa?

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #39

Jaana,

niin tekevätten - ja ilman toisen arvostusta, kunnioitusta, huolehtimista, ekana pitämistä, jne. ei ole rakkauttakaan...

Ole hyvä vaan, Jaana! - mutta hyvähän sinä oletkin - ilman hr ketunhäntää kainalossani...

Siunauksin,

Ilkka

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Juhani,

osa löytyy mm. #25:stä - jotain jäi?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Kiitos Ilkka tuosta kattavasta tiivistyksestä, copypaste!

Juha Hämäläinen

"Missä oletkin, nouset ylös, kerran vielä,
ja toisen ja kolmannen, kerran vielä!"

Kiitos, vain vikaan pilkkuun asti
muuten on mahdoton, kivulias rasti.
Kolme kertaa
on liikaa!

Kaatumisen kivuista osan ottaa mukaan
kuitenkin osan joka kerta noustessaan.
Kerta riittää
jos yrittää!

Suosittelisin, jos voisin!

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Jos olisin maailman komien ja älykkäin nuori mies,
ei minulta puuttuisi mitään,
ei puuttuisi edes rakkautta,
ei ainakaan itserakkautta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Pystyylö edes maailman älykkäin mies, tai nainen,
tiedostamaan oman käytöksensä omahyväisyyden
ja eliminoimaan sen kielteiset vaikutukset?

Ei pysty.

Siihen tarvitaan muuta ominaisuutta kuin älyä,
nimittäin nöyryyttä.

Nöyryyttä ei voi teeskennellä,
sen huomaa, nimittäin teeskentelyn.

Nöyryys tulee vain nöyryytysten kautta

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Omahyväisyyden havaitsemiskyvyllä tuskin on mitään tekemistä
älyn kanssa. Hölmöt ihmiset ne vasta omahyväisiä ovatkin.

Tuo nöyryys.

Varmaan kehittyy kun elämä kouluttaa ja ojentaa, tavalla tai toisella,
tai kohtelee itseään tai toista väärin, on riittämätön.

Kun saa osakseen vääryyttä, tulee tehneeksi päätöksiä tulevan
suhteen, esim. Ei koskaan enää.

Ja sitä kautta kehittyy omatunto/myötätunto ettei soisi toiselle samaa.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Ylpeys ja nöyryys, vastapareja.

Ylpeys eli koppava ihminen ei vastaanota mitään,
ei kuuntele mitään, tietää kaiken paremmin,
ei kunnioita ketään, ei opi viisaammaksi.

Ylpeys on yksi tyhmyyden muoto.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ylpeys on yksi tyhmyyden muoto."

Älykkyys kyllä ylpistää,
elikkä tyhmistää.

Ristiriitaista.

Ei kannattaisi syntyä älykkääksi,
ellei halua olla tyhmä.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Älykkyys, ja miten sitä käytetään.

Ne suurimmat tiedemiehet ovatko asenteeltaan ylpeitä,
niinkin voi olla, usein heillä on kuitenkin avoin ja nöyrä asenne.

"Terve silmä näkee maailman, sairas näkee itsensä"

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Ylpeys ja ylimielisyys on todella yksi tyhmyyden muoto.

Yksi merkki siitä on se, että ihminen loukkaantuu tämän tästä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Mutta onhan ihmisten loukkaaminenkin
vain yksi monista tyhmyyden muodoista,
johon viisas ei koskaan syyllistyisi.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Niinpä.

Pahinta se ettei hän edes tiedä loukanneensa.

Mutta ympäriltä ihmiset ovat kadonneet, ties minne.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #15

"Mutta ympäriltä ihmiset ovat kadonneet, ties minne."

Yksinäisyys on siis vain yksi tyhmyyden ilmenemismuoto ???

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #16
Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #18

Miksi ei?

Yksinäisyys voi ymmärtääkseni johtua vain joko tyhmyydestä tai itsekkyydestä, joko yksinäisen omasta tyhmyydestä tai itsekkyysestä, tai niiden tyhmyydestä tai itsekkyydestä jotka voisivat olla hänen ystäviään.

Jos kettan itsekkyyskin on tyhmyyttä niin yksinäisyys voi olla vain tyhmyydestä johtuvaa.

Tyhmyrien yhteiskunnassa,
eli hölmöläisten yhteiskunnassa,
kuten tässä meidän yhteiskunnassamme,
ei yksinäisyydeltä voida välttyä.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #19

Varmaan paljon perää tuossa, mutta nykyisin nämä viestintävälineet
vieraannuttavat ihmisiä toisistaan, ollaan nenä kiinni ruudussa,
niin minäkn.

Vasta hiljakkoin todella ymmärsin, että jos ehdottaa FB-yhteyttä
tai sähköpostia (vanhemmalle) ihmiselle, hän voi kokea sen loukkauksena
ja hylkäämisenä eikä yhteydenpitona ollenkaan. Se on yksinäisyyttä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #32

"nykyisin nämä viestintävälineet
vieraannuttavat ihmisiä toisistaan,"

Lienevätkö viestintävälineet yksin syyllisiä
mutta ihmiset haluavat asua erillään.

Vanhempi-lapsi suhde ei riitä yhdessäolon perustaksi,
ellei jompi kumpi ole avuton ja riippuvainen toisesta.
Siinäkin tapauksessa, ellei kyseessä ole lapsi,
avuton sysätään usein yhteiskunnan harteille.

Aviopuolisot eivät halua asua yhdessä
jos romantiikka on suhteesta kadonnut.
Vain romanttinen suhde kelpuutetaan aikuisten yhdessä asumisen perusteeksi.

Tuttavat, ystävät, suku ???
Eikö se ole vain pinnallista kanssakäymistä,
useimmiten ainakin.

Todellista ystävyyttä, onko sitä olemassakaan?
Kaivataanko sellaista kanssakäymistä oikeasti?
Tarvitaanko sellaista mihinkään?

Ihmiset kiipeilevät ja kipuilevat tässä yhteiskunnassa, kukin omalla tavallaan, yksin, yksinäisinä, tyytyväisinä siitä ettei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään, kanssaihmiset jätetään yhteiskunnan vastuulle.

Kukapa nyt sellaiseen yksilölliseen vastuuseen toisesta ihmisestä edes pystyisi, ettei saisi loppujen lopuksi siitä näpeilleen ja kenties syyllisyden taakan jos epäonnistuu.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #37

Tuttavat, ystävät, suku ???
Todellista ystävyyttä, onko sitä olemassakaan?
Kaivataanko sellaista kanssakäymistä oikeasti?
Tarvitaanko sellaista mihinkään?

Tosipaikan tullen voi olla pari ystävää.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen
Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Vaikka olisit mikä"

Mikä minä olen, siinäpä kysymys. Samalla kun kysyn tätä, aurinko tuli esiin pilvenraosta. Taivaat eivät revenneet.

Minä en ole mikään, paitsi minä.
Huono rakkauden tuottaja, huono rakkauden vastaanottaja.

Naulat läpi käsien elämän palkkana. Ansaitusti.

Hyvä, paha, sitä minä olen.

Syytön, syyllinen, armahdettu.

Minä olen enemmän kuin joku muu. Joku muu enemmän kuin minä.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Markku,

yksin olemme "ei mitään" - tai sitten "kaikki kaikessa" - kenenkähän mielestä?...

Sinä olet maailman paras sinä, minä olen maailman ainut minä...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Rakkaus on kyllä niin kiehtova ja ehtymätön ja runsas että!

Ei voi kirjoittaa rakkaudesta ellei ole omaa kokemusta, niinpä.

Siihen jos aikoo päästä (poislukien ihmisHimoRakkaus),
niin ajattelinkin käydä tuota aihetta läpi kiitollisuuden kautta,
miten ihmeellistä tämä kaikki on, ihminen/elämä/luonto.
Mitä ihmettä!

Jatkoa seuraa. Jos Luoja suo.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Toimituksen poiminnat